...pikkuhiljaa vauhdissa

Jos pari viikko sitten olin ihan pysähdyksissä, nyt alkaa tuntumaan taas siltä että tästä vauhdista putoaminen ja äkkpysähdys voi taas sattua. No, jokatapauksessa luulen olevani taas hieman elämisen nurkassa kiinni. Taas tämä kuuluisa kasaantumisilmiö muistuttaa olemassaolostaan ja kaikki kasaantuu samaan ajanjaksoon. Tällä kertaa kuitenkin en ole asiasta suuremmin pahoillani, tuntuu toistaiseksi ihan hyvältä mennä niin lujaa ettei ehdi ajattelemaan sen kummemmin...

Kerroin viimeksi Veerasta, jonka tapasin turussa reilu viikko sitten. Hän vaikuttaa oikein mainiolta tyypiltä... Jopa riittävän hullulta sietääkseen mun outoakin oudompaa käyttäytymistä. Tänään illalla olis tarkoitus lähteä vähän suuremmalla kaveriporukalla laivalle, haluun tällä kertaa rikkoa tän mua vaivanneen laivakirouksen. Tällä kertaa mikään ei yksinkertaisesti _voi_ mennä huonommin kuin viimeksi, joten mulla on jopa ihan kohtis mahikset jopa onnistua... =)

Nyt kun on taas olemassa orastava sosiaalielämä, täytyy liialliselle ajalle löytyä luonnollisesti muutakin käyttöä. Eli käytännössä tää siis tarkoittaa sitä että nyt on taas päällekkäin työt, bänditreenit, muut harrastukset ja oma elämä. Musta on aina ollut parempi näin päin, mutta on se silti vähän tylsää välillä...

Kaikki eivät ole päässeet syysmasennuksestaan. Tuttavaperhe on edelleenkin rikki koko syksyn kestäneestä ongelmakierteestä ja sain vielä Sallakin pois tolaltaan. Anteeksi. Mulla taitaa olla joku luontainen taipumus satuttaa ihmisiä tahtomattani tai sitten vaan olen yltiöpäisen tyhmä ja ajattelematon ihminen. (Veikkaan näiden sekoitusta..). Mulla on omat masennuksen aiheeni tällä hetkellä noi kaikki turhat joulukoristeet ja jouluhössötykset. Niistä tulee vitutusta ja päänsärkyä enemmän kuin laki sallii...

Jahash.. nyt on taas aika töille ja odotukselle. Laivalle lompsis!