aamut vähenee...

Päivä päivältä, aamu aamulta TJ-luku vaan vähenee. Hienoa. Kuten arvata saattaa, sitä odotetaan innolla...

Tulevaisuuden suunnitelmat siviilielämää ajatellen pyörivät yhä kiivaammin mielessä ja toistaiseksi kaikki näyttää etenevän todella mallikkaasti. Sallan kanssa on sujunut taas viimeaikoina tosi hyvin, me ollaan vissiin päästy taas yhdestä aallonpohjasta pois. Ainoa pieni murhe on rakas wanha autoni, joka on vielä vähän vaiheessa näiden kaikkien talvivalmistelujen kanssa... Mulla ei oo hajuakaa, mistä saisin sopivaan hintaan hyvät talvirenkaat+vanteet kun viimevuotiset alkavat olla jo kaatopaikkakamaa.

Opiskelujen puolesta tilanne näyttää lupaavalta. Kevään kirjoituksiin on jo kauhea hinku ja Kauppakorkeaankin on löytynyt vähän lisäapuja. Sosiaalikuraattorimme kävi jossain opiskelumessuilla hesassa ja toi sieltä mukanaan kolme muovikassillista kaikenmaailman esitteitä. Löysin kasasta erittäin lupaavalta kuulostavan Takuuvalmennuksen mainoslehtisen, jossa kerrotaan mm. Turun Kauppakorkeaan valmentavista kursseista. Näyttää siltä, että pestaudun kurssille mukaan ja yritän oikein tosissani päästä sisään jo vuonna 2000. Jos näin kävisi, olisin varmaankin maailman onnellisin mies. (Tosin olenhan sitä jo nyt - kiitos hänen!)

Viime viikolla laskeskelin kulujani ja totesin auton osuudeksi noin 50% kaikista kuluistani. Jos saisin jotenkin pienennettyä autonkäyttökuluja edes vähän, säästäisin vuodessa melkoisen summan rahaa. Tähtäimessä on oma (vuokra-)asunto Turussa seuraavan vuoden sisällä, joka mahdollistaisi autonkäytön radikaalin vähentämisen. Jos saisi hyvästä paikasta kämpän, niin auton käytön voisi jättää kokonaan pois viikolla jos vaan käy koulua. Töissä sitä on tietenkin käytettävä, mutta silloin saan myös täysimittaisen korvauksen ajoista kilometrikorvauksina...

Well, kai näilläkin asioilla saa mietittyä päänsä puhki ennenkuin joulukuun viimeisenä päivänä huudetaan Ohi on...

Virkistäviä syysmyrskyjä kaikille!