Keskisuomalainen julkaisi nettiin näköisversion sanomalehdestään. Tässä muutamia havaintoja lehden toteutuksesta käytettävyyden näkökulmasta ja seitsemän syytä siihen, miksi koko idea on alunperinkin huono.
Ensivaikutelma on kiinnostava, mutta karu todellisuus ympäröi käyttäjän silmänräpäystä myöhemmin. Lehden etusivu ei tarjoa mitään sellaista, mitä kotisivun pitäisi. Navigointipalkkia lukuunottamatta sivulla ei ole lainkaan tekstiä!
Voidaksesi lukea jutun, sinun on ensin arvattava mitä jutussa lukee, ja tämän arvauksen perusteella klikattava itsesi sivulle, josta ko. jutun voi lukea. Käyttöliittymä tekstien valitsemiseen on pintapuolisesti helpon oloinen, mutta käytännössä useimmista artikkeleista on mahdotonta lukea edes otsikkoa.
Perinteisen paperilehden tuntua ei ole mahdollista jäljitellä kahdella nuolella toteutetulla navigaatiolla. Vaihtoehtoinen navigaatio on tarjolla vasta Sivuvalinta-linkin painalluksen jälkeen, ja siinä jo ennestään tihruiset sivut ovat moninkertaisesti pienempiä.
Verkossa lukija odottaa tärkeitä asioita ensimmäisenä. Paperilehden tapa jäsennellä sisältö lehden sivuille ei sovi verkkoon tällaisenaan. Näköislehden urheilu-uutista etsivä joutuu ensin hakemaan itsensä urheilusivujen alkuun, etsimään sen jälkeen haluamansa uutisen, ja vielä klikkaamaan sitä. Jo ensimmäinen vaihe riittää tuskastuttamaan lukijan.
Näköisversio on kohdistettu lehden mukaan vähemmistöryhmille, erityisesti ulkomailla asuville tai Suomessa varhaisjakelujen puutteesta kärsiville alueille. Erityisesti lehden toteutus palvelee vähemmistöjä; näköisversiota pystyy lukemaan vain uusimmilla selainversioilla.
Pienistä mainoskuvista ja muusta pienikokoisesta grafiikasta ei saa selvää. Liian pienikokoiset kuvat ovat keveitä, mutta lukukelvottomia. Mainostajien mielipide lienee selvä, mutta jostain tietystä mainoksesta kiinnostunutkin on varmasti näreissään.
Paperilehden näköisversio netissä on hyvä esimerkki siitä, miten perinteisessä mediassa toimivia käytänteitä on mahdotonta siirtää verkkoon sellaisenaan. Näköisversio yrittää pakottaa käyttäjäänsä johonkin muualla totuttuun muottiin. Se ei yksinkertaisesti toimi. Verkossa on elettävä käyttäjän ehdoilla. Mediassa median tavalla.