Säv, san: VS
huomenta, nukuitko hyvin?
mä tiedän, valvoin koko yön
tässä viimein on nyt hyvä olla
en muusta tiedä, mutta tiedän sen
tiedän miltä maistuu suola ihollasi
minä tiedän miltä tuntuu menettää
tiedän miltä maistuu sade huulillasi
minä tiedän miltä tuntuu menettää
olet siinä vierelläni
olet siinä enää niin harvoin
näen sen kaiken kasvoiltasi
tiedän, mitä aiot sanoa
kai tiedät miltä tuntuu herätä kylmään aamuun
kuin painajaiseen aina uudelleen
kai tiedät miltä tuntuu herätä yksin aamuun
kuin painajaiseen aina uudelleen
taas katsot minuun niin kuin katsoit ennen
ja minä tiedän, muistoihimme jää
nuo hetket jolloin olimme kahden
hetket joissa aika unohtui
pian huominen on täällä, se meidät toisistamme erottaa
mut sydän tää ei tahdo unohtaa
kun huominen on täällä ja uudet tuulet puhaltaa
sydän tää ei tahdo unohtaa
Hetki vierelläni on muistoja täynnä oleva tositarina rakaudesta, joka ajan mittaan muutti muotoaan. Sanat valuivat paperille lopulta hyvin lyhyessä ajassa syksyllä 2000, mutta tarina itsessään muotoutui noin vuoden kestäneen ajanjakson aikana.
Minulle muutosprosessissa kyse oli luopumisesta. Siitä, että jonain aamuna on pakko herätä yksin, pakko tulla kotiin yksin ja pakko itkeä yksin kun siltä tuntuu. Tämä ei kuitenkaan vaikuta siihen minään ja niihin muistoihin, joita menneiltä vuosilta on kertynyt - päin vastoin, jonain päivänä nämä muistot toivottavasti muistuttavat onnellisesta hetkestä elämässä.
Tämä laulu on omistettu koko sydämestäni Sallalle, sekä kaikille niille jotka ovat kokeneet sen saman kivun ja tuskan joka eron yhteydessä väistämättä iskee.
- VS
<< Salla