Syyskuu 2004

Keskiviikko, 29.9.2004

If it's broken, don't fix it

Olen (vielä toistaiseksi) kahden tietokoneen loukussa kun osa työtiedostoista on Windows-koneen uumenissa. Vähintään yhdeksän kertaa kymmenestä näiden käsittely onnistuu mainiolla etäyhteysohjelmalla josta Microsoftille suuri kiitos. Mutta edelleen on näitä päiviä kun on ihan pakko istua fyysisesti koneen ääreen.

En tiedä johtuiko noin vuosi sitten alkanut switch-operaatio taas tänään koetusta hypervitutuksesta vai onko reilun puolen vuoden autuus johtanut siihen että kipukynnys huonosti käyttäytyvien tietokoneiden suhteen on laskenut sellaiselle tasolle, että ennen täysin normaaleilta vaikuttaneet ongelmat ovat nykyään sellaisia joiden jälkeen on ihan pakko päästä lepuuttamaan hermojaan vähintään pariksi viikoksi jonnekin todella kauas.

No, tänään tosiaan pääsin pitkästä aikaa lempiharrastukseni kimppuun tuon kohtuu-uuden mutta silti niin antiikkisen työkoneen äärelle. Ja kuinkas ollakkaan, tälläkään kertaa ei mennyt aikaakaan kun jo kyykin kontallani työpöydän alla repimässä jotain perkeleen piuhaa irti kun edes se yksi asia mitä halusin koneella tällä kertaa tehdä ei voinut toimia ilman älytöntä säätämistä.

Eniten ihmetyttää se, että suurin osa tietokoneita päivittäin sekä töissä että kotona käyttävistä ihmisistä elää siinä uskossa että tietokoneen huono käytös ja alituinen korjaamisen tarve on ihan normaalia tai hyväksyttävää. Newsflash: ei sen tarvitse olla.

Itseasiassa, tästä päästäänkin sopivasti aasinsillalla asiaan jota en tämän omppuretkeni alkumetreillä ole vielä muistanut dokumentoida. Olen nimittäin saanut vähennettyä tietokoneisiin liittyvät vihan ja ahdistuksen tunteeni murto osaan, melkein jopa kadottamaan ne kokonaan, yksinkertaisesti kieltäytymällä järjestelmällisesti korjaamasta tuttujen ja sukulaisten PC-koneita. Nyt heillä on joko rikkinäinen tietokone tai joku muu uhri tuskailemassa loputtoman ongelmakierteen kanssa. Parhaimmassa tapauksessa tuo täysin älytön tilanne on jo ymmärretty ja ihmisille suunniteltu tietokone on jo tilattu tai ainakin vahvasti harkinnan alla.

Parempi maailma, here we come :)

Lauantai, 25.9.2004

Miiawanhus lähetti pitkästä aikaa postia. Itseasiassa, myönsi lähettäneensä spämmiä jotta vastaisin siihen oikealla meilillä jotta voisi lähettää meiliä. Naiset.

Koko viikko on ollut turhan hektinen jotta olisi ehtinyt ajattelemaan muuta kuin koulua. Ehkä ihan hyvä näin päin, eipähän tule ryvettyä liikaa ikävän kanssa.

Ahdistuin siinä määrin pelkän puhelimen seurasta että pääätin pitää sen kiinni tämän viikonlopun. Yleensä teen niin päin, että pidän sen auki ja vastailen puheluihin ja tekstiviesteihin kun olen taas hollilla, mutta ajattelin että ehkä tämä viestii jotain myös muille.

Sinänsä viikonlopusta oli jo etukäteen turha odottaa kovinkaan levollista, sillä maanantaiksi pitää viimeistellä yksi harkkatyö ja lukea vaikka mitä. Mutta jo pelkästään se ettei ole pakko lähteä mihinkään ellei halua, on jo iso juttu.

Tarpeeseen tulivat nämä tunnit.

Maanantai, 20.9.2004

Tapasin Samulin cosmicissa. Keskustelimme pitkään ja hartaasti kielestä, erityisesti sen käytöstä tietotekniikassa. Ajauduin vahingossa paasaamaan myös mäkkikultista ja sen hienoista puolista. Sori. Ilta oli kuitenkin mainio - tällaisia enemmän.

Kotona illat ovat tyystin erilaisia. Havahduin joskus aamulla paksujen verhojen läpi tihkuvaan sietämättömään valoon. Olen tottunut pimeään. Pidän siitä. Täällä on hiljaista ja mukavaa.

Sunnuntai, 19.9.2004

Näin viikolla Aijan pitkästä aikaa. Hän näytti säteilevältä. ”Vieläkö sä asut sen Tiinan kanssa” oli vähän hankala kysymys, mutta oli kuitenkin mukava vaihtaa kuulumisia. Kun vielä sattumalta löysin oheisen kuvan (mikä näyttää rajauksensa puolesta hieman oudolta), tapaus oli ehdottomasti dokumentoitava.

Muutkin ympärilläni olevat ihmiset tuntuvat syystä tai toisesta silminnähden terveemmiltä ja iloisemmilta. Kummallinen havainto näin syksyn kynnyksellä. Kenties kesä on sittenkin tehnyt tehtävänsä?

Tämän viikonlopun jälkeen olen vakuuttunut siitä, että nyt tarvitsisin puolestani itse jonkinlaista viriämistä. Liian paljon tuhlattua aikaa, liian vähän keskittymiskykyä mihinkään oleelliseen. Alkajaisiksi toivottaisin tervetulleeksi kottikärryllisen opiskelumotivaatiota.

Torstai, 16.9.2004

Jos koulusta lintsaaminen ja kellon ympäri syömättä ja juomatta koodaaminen lasketaan sopeutumiseksi niin olen alkanut sopeutumaan. Niin tai näin, tuntui siltä että näitä fiiliksiä saattaisi olla ihan hyvä kirjata ylös.

Vapaaillan kunniaksi keksin ainakin miljoona asiaa mitä voisin tehdä. Kuin kosmisena vittuiluna jämähdin lopulta koneen kanssa sohvalle katsomaan jotain todella huonoa lehvaa.

Videotkin on jo syötetty.

Maanantai, 13.9.2004

Tässä välissä olisi pitänyt ehtiä raportoimaan, tai lähinnä kirjaamaan ylös kuten itse sen koen, ties mitä. Vimeisimpänä tietysti Lapan ja Veeran tuparit, joita vietettiin viikonloppuna. Päätin, että saavat jäädä hetkeksi.

Tänään on ollut ensimmäinen hermostunut päivä. Naiseni lähtee noin 24 tunnin päästä pois maasta, Ranskaan, ja tulee takaisin vasta kesäksi. Edes kesäfestarien odottaminen ei ole koskaan tuntunut näin pitkältä kuin pelkkä ajatuskin tästä.

Jotenkin kaikesta tulee pelkästään pahoja viboja. Juuri sellaisia joita ei välttäisi tuntea. Etenkään nyt.

Muutama tunti aikaa ennenkuin kuviteltu kaipuu muuttuu todeksi. Vielä ehtisi heräämään.

Sunnuntai, 6.9.2004

Eilen vietettiin Tuukan tupareita. Muutaman vanhan tutun lisäksi paikalle oli eksynyt eräs macisti, jonka kanssa tultiin niin hyvin juttuun että eksyttiin vielä aamun pikkutunneilla tänne kämpille ihastelemaan iPod miniä ja räpläämään PowerBookkia.

Tuntui äärimmäisen mukavalta tavata henkilö, joka ajatteli monesta asiasta samalla tapaa ja ymmärsi niin hyvin joitain pointteja joita ihan kaikki muut eivät ehkä samalla tapaa ymmärrä. Persoonina olemme monella tapaa melkeinpä vastakohtia, mutta omppu-uskonto antaa näköjään yllättävän paljon pohjaa tutustumiselle. Odotan mielenkiinnolla lähitulevaisuuteen sopimaamme cosmic-iltaa.

(Btw. Switch-palautteet on päivitetty)

Olen yrittänyt päivittää ainakin kymmentä eri sivua, mutta jatkuvasti aika tai hermot loppuvat kesken. Kun samaa jatkaa muutaman päivän peräkkäin, melkein päivitettyjä sivuja on kymmeniä ja keskeneräisten asioiden määrä on kasvanut eksponentiaalisesti alkuperäisestä. Web-sivustojen ylläpito on kuin entropiaa vastaan taistelemista.

Ainiin. Hassu päivä tänään. Äiti ja Laura tulivat kyläilemään ja saunomaan. Oli mukavaa.

Tiistai, 31.8.2004

Jotenkin nämä tyhjät viikot vain vierivät silmistä. Tässä välissä on taas tapahtunut vaikka mitä. Turhuudet syrjään, tänään syntyi

iMac G5

(Ks. esittelyvideo)

Tiistai, 24.8.2004

iLove

Kaksi ja puoli vuotta sitten aloitin projektin. Tarkoituksenani oli ripata (eli kopioida ja pakata CD-levyltä koneelle - ei varastaa) koko musiikkikirjastoni tietokoneen kovalevylle. Tuolloin oma tietokoneeni oli vielä niin hidas, että levyjä ei saanut luettua päivässä kuin muutaman. (Nykyisellä koneellani yhden levyn rippaaminen onnistuu muutamassa minuutissa.) Internetissä toimivia avoimia levytietokantoja kappaleiden nimien ja esittäjien hakemiseen oli jo olemassa, mutta usein erityisesti kotimaisten levyjen osalta rippaaminen tarkoitti samalla myös kappaleiden nimien syöttämistä rippausohjelmalle ja edelleen muiden iloksi netin tietokantoihin.

Kaksi vuotta on tässä maailmassa todella pitkä aika ja se näkyy myös tämän projektin etenemisessä. Ainakin yksi oleellinen asia on muuttunut tähän päivään mennessä; digitaalisen äänen pakkaamiselle on saatu sovittua uusi laajasti hyväksytty ja huomattavasti kehittyneempi standardi, monien tunteman mp3-standardin seuraaja, mpeg4 audio - advanced audio coding, eli AAC. Tätä uutta teknologiaa käytetään mm. DVD-levyjen äänenpakkauksessa ja sen kehittämisessä ovat olleet mukana mm. Dolby, Nokia ja Sony. Käytännössä muutos mp3-tiedostoista aac-tiedostoihin tarkoittaa parempaa äänenlaatua pienemmässä tilassa, eli kovalevylle saadaan nykyään mahtumaan aikaisempaa enemmän entistä paremmalta kuulostavaa musiikkia.

Myös ohjelmistot ovat kehittyneet. Vajaa vuosi sitten tutustuin ensimmäistä kertaa Windows-alustallekin ilmaiseksi saatavaan iTunes-ohjelmaan, joka yhdistää kaikki tarvittavat toiminnot yhteen erittäin helppokäyttöiseksi muokattuun pakettiin. iTunes muun muassa

rippaa biisit CD-levyltä koneelle ja pakkaa ne haluamallasi koodaimella -- yhdellä napin painalluksella
hakee ripattavien levyjen tiedot (valitusta levytietokannasta) automaattisesti tuomisen yhteydessä
järjestelee tuodut biisit levylle järkeviin hakemistoihin artistin ja levyn mukaan automaattisesti
osaa koota koko musiikkikirjaston yhden hakemiston alle
mahdollistaa soittolistojen polttamisen CD-levylle joko ääni- tai mp3-levyksi -- yhdellä napin painalluksella
osaa tulostaa fiksut CD:n kannet sekä itse koostetuista soittolistoista että valmiista levyistä
osaa siirtää ja synkronoida sekä käsin luotuja että dynaamisia soittolistoja kannettaviin (mp3-)soittimiin

Juuri tällaisen mukavuuden vuoksi tietokoneet on kehitetty. Sinun tarvitsee painaa vain yhtä nappia ja kone hoitaa kaiken muun :)

(Itseasiassa, iTunesin suurin valtti on nimenomaan se, että käyttäjän ei tarvitse - ellei sitten välttämättä halua - tietää mitä tarkoittaa koodain, mp3 tai aac. Hänen ei myöskään tarvitse murehtia koneen syövereihin hukkuvista tiedostoista, sillä kaikki järjestyy automaattisesti yhteen loogiseen paikkaan, loogiseen järjestykseen. Kokoelmalevyjä koostaakseen käyttäjän ei tarvitse tietää miten CD poltetaan tai missä formaatissa se pitäisi tehdä. Riittää kun valitsee haluamansa soittolistan ja painaa yhtä nappia -- iTunes hoitaa loput. Samalla tapaa kaikki mahdolliset ja mahdottomat tehtävät on puettu helppoon muotoon, ja mikä hienointa, toisin kuin valitettavan monissa ohjelmissa, iTunesin mukana tulee selkeät ja kattavat ohjeet joita lukemalla ohjelmaa oppii käyttämään entistä tehokkaammin.)

Kuin merkkipäivää kruunaamaan, ovellemme kannettiin aamupäivällä Tiinan tilaama iPod Mini. Tuohon kämmenelle mahtuvaan sadan gramman painoiseen musiikkisoittimeen mahtuu noin 1000 kappaletta. Laitetta on niin helppo käytää että se onnistuu yhdellä kädellä yhden ainoan klikkauspyörän avulla. (Siis todellakin. Ei tuhatta nappulaa, ei edes sataa, itseasiassa ei edes kymmentä. Käytön oppii kymmenessä sekunnissa. Mestariesimerkki tietokoneen kanssa toimivasta laitteesta joka on suunniteltu alusta asti ihmisen - ei nörttien - käyttöön.) Ja mikä tietysti parasta -- iTunesin soittolistat ja asetukset voi sykronoida laitteeseen yhdellä napin painalluksella. Huikean paljon hienoja ominaisuuksia noinkin pienessä laitteessa. Omistaja ainakin hymyili kuin Naantalin aurinko koko päivän.

Ja niin. Vielä tämä päivä numeroina: 4027 kappaletta, 12,4 päivää, 23,4 Gt.

Maanantai, 23.8.2004

Huonokuntoisista polkupyöristä

Löysin viikonlopun siivoustalkoiden aikana kauan kadoksissa olleen ystävän sähöpostiosoitteen. Epätietoisena puolitoista vuotta vanhan, paperille kirjoitetun osoitteen toiminnasta, lähetin lyhyen viestin johon sain yllättäen vastauksen. ”Voimia, valoa”, hän toivotti. Matka kauas oli päätynyt takaisin tuttuun kaupunkiin, kenties siis näemme vielä joskus.

Tuota miettiessäni istuin tutussa kahvilassa miettien mahtaisinko koskaan muuttaa täältä pois. Olen aina pitänyt Turkua kotina. Pienenä idyllisenä kaupunkina johon on niin mukava aina palata. Mitä jos jonain päivänä koti ei enää olisikaan täällä? Uusi mitäjos.

Syyskuu hengittää niskaan. Kesä tuntuu jo nyt suurelta petokselta. Sitä odotettiin taas yhdeksän kuukautta ja kun viimein oli sen aika .. satoi, satoi ja satoi. Mihin tässä voi pieni ihminen enää kohta luottaa?

Torstai, 19.8.2004

se kirjoitetaan Isolla Iillä

Olemme kadottaneet intohimon. Kuin eläisimme eri maailmoissa jo nyt. Kadehdin monia tämän vuoksi, enkä oikein tiedä mitä tehdä toisin. Samalla, en edes tiedä haluanko. Ehkä tämä on jonkunlaista alitajuista hidastamista ennen tuhansien kilometrien tiiliseinää. Tai ehkä tämä on paljon pidempi lähtölaskenta ikävän kylmään paluuseen, joka on valitettavan tuttua kai kummallekin meistä. En haluaisi.

Tänään oli hyvä päivä vaikka olikin taiteiden yö. Huomenna saa silti olla luvan parempi.

~ menneet ~

Elokuu ~ Heinäkuu ~ Kesäkuu ~Toukokuu ~ Huhtikuu

Kiitos. Palaute on tervetullutta esimerkiksi Satumaahan.

Arki (c) Ville Säävuori
1999-2004