Eilen tuli kuluneeksi puoli vuotta siitä kun tapasimme. Kuusi kokonaista kuukautta. Oheinen kuva on peräisin maaliskuiselta laivareissulta. Parin viikon takainen mökkireissu meni melkein samalla linjalla kuin tuo laivareissukin -- kipinä on siis ainakin vielä tallella :)
Tämä on ollut kiistatta elämäni parasta aikaa. Emme vielä juhlistaneet tapahtumaa millään tavalla, mutta kai sitä jotain kivaa viikonlopuksi keksitään =)
Purlejaivat
ovat nyt täällä. Jokivarsi täyttyy ihmisistä jo aamuvarhain
ja haahuilu jatkuu pitkälle yöhön. Strategiset paikat on nyt
uudisraivattu kaikenmaailman kojuilla ja anniskelualueilla. Purjehduskansaa
palvellaan englanninkielisin ja opastein, hauskimpia ovat ehdottomasti paikallisten
kuppiloiden käsin rustatut kyltit. Kulman ruokkis ottaa sekin kaiken
irti bileistä; normaalit 10-23 aukioloajat vaihtuivat tänään
koko ikkunan peittäviin 24H -teippeihin.
Päivisin on niin kuuma ettei jaksa millään vaivautua ulos asti. Parvekkeelta kuului avausseremoniat sekä päivän musiikkiesiintymiset juuri sen verran, että tietää missä kohtaa mennään. Turun Sanomat on raportoinut tapahtumasta kiitettävän hyvin. Etenkin muualta tuleville suosittelen paperisten lehtien ostamista, niissä on joka päivä runsaasti TRS-aiheisia juttuja ja kuvia.
Meitsi on melkein sukua julkkikselle. Serkkupoika Joonas pääsi rap-bandinsä menestyksen myötä Hesariin asti. Hieno saavutus! Olen pariin otteeseen kuullut poikien biisejä enkä kyllä olisi erottanut niitä vastaavasta radiokamasta ellen olisi tiennyt. Olen tuosta genrestä pihalla kuin lumiukko, mutta on silti upeaa kun nuoret saavat palautetta harrastuksestaan.
Vasta huomenna. Päivällä se vielä tuntui hetkittäin ihan hyvältäkin, vaan näin iltasella tulee aina ikävä. Toisen syli käy ikävällä tavalla itsestäänselvyydeksi ajoittain. Etäisyys auttaa näkemään lähemmäs.
Illalla pauhasi valtava ukkonen. Kesti tunteja. Taukosi yötä myöden, mutta vielä tätäkin kirjoittaessani tuolta jostain kauempaa kuuluu etäistä kuminaa. Ukkosen jumalat tuntevat kaipuuni.
Epäreilu fiilis. Ensimmäinen aito kesäloma on huomenna pelkkiä muistoja. Ironiaksi voi laskea sen, että ne muistotkin on vielä taltioimatta, vaikka eihän tässä mitään muuta ole ollutkaan kuin aikaa. Kerrankin.
Vaan koinpa taas itsekin sen ilmiön, että eihän sitä silloin saa mitään tehtyä kun kerrankin olisi aikaa ja mahdollisuus. Ei. En saanut aikaiseksi mitään järkevää koko loman aikana. Ja hyvä niin - nyt on tullut levättyä hyvin ja perusteellisesti.
Näiden parin viikon aikana ei ole oikeastaan tapahtunut mitään kovinkaan merkillistä. Tästä poikkeuksena jazzeilla kulminoitunut ajatus;
Venekuume äityi sellaisiin mittoihin, että jotain oli tehtävä. Jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaan, kuvassa näkyvä puinen kaunotar vaihtaa omistajaa parin viikon sisällä ja loppukesä kuluukin sitten merellä. Mikä olisikaan parempaa kuin jalopuualuksen kipparointi saaristomeren sokkeiloissa tällaisilla ilmoilla? Tosiaan. Ei mikään.
Kirjastosta löytyi lääkettä kaikkein akuutimpaan hätään. Pari purjehduskirjaa ja Tall Ship's Race -kuvateos auttoi kummasti. Lisälääkitykseksi piti tosin ostaa pari aikakauslehteä ja Purjehtijan vuosikirja. ..Ihan vain alkuun pääsemiseksi. Yhden kesän maakrapuilu tuntuu ihan liian pitkältä.
Pitkistä laivoista puheenollen, niitä alkaa jo olemaan täällä yllin kyllin. Tänään tähän nurkille oli ehtinyt jo 12 kilpailuun osallistuvaa alusta, ensimmäinen saapui jo torstaina. Itse tapahtuman on määrä alkaa vasta nyt alkavan viikon torstaina. Sunnuntaina koko konkkaronkka lähtee juhlavin menoin valloittamaan Airistoa satojen, ellei peräti tuhansien muiden venekuntien saattelemana. Aika huimaa, että tämä koko valtaisa tapahtuma on keskittynyt juuri tuohon sadan metrin päähän tästä kämpästäni.
Rannalla kävelee iltaisin yhä enemmän ja enemmän jengiä - nuoria ja vanhoja. Nuoria on etenkin laivojen miehistöissä kiitettävän paljon. Tuossa kulmalla olevassa pikkukaupassa oli jo eilen jonoa ulko-ovelle asti. Ja bileet alkavat vasta torstaina.
Se on loma nyt.
Viimein.
Vaikenen siis hetkeksi.
Lomatohinat vaan mielessä. Sää ainakin näyttäisi suosivan lomailua. Mikäs sen parempaa kuin juuri lomamme mittaiseksi ennustettu helleaalto, joka näyttää alkaneen lähtöä edeltävänä päivänä :)
Betonitalojen
seiniltä poukkoileva mölinä hiljeni hetkeksi kun vietimme viikonlopun
Uudessakaupungissa, Veeran ja Lapan järkkäämässä
mökissä. Meitä oli vaihtelevasti muutamasta hengestä vajaaseen
pariinkymmeneen. Paikka oli hieno; pieni rauhallinen saari kohtuullisen matkan
päässä kaupungista. Viimeinen etappi mantereelta saarelle kulki
soutuveneellä.
Olli, Jonna ja Matkala lähtivät takaisin Turkuun jo lauantaina. Emme malttaneet lähteä mukaan, pääsimme kotiin Annin kyydissä. Oikein hieno viikonloppu. Oikein hieno.
Lomajärjestelyt on jo täydessä käynnissä. Otin reilun vuoden kaapissa odotelleet ajotamineet esille ja keräsin jo muitakin kimpsuja hollille. Kypärään ei löytynyt uutta visiiriä Stormin verkkoluettelosta, toivottavasti sellainen löytyy itse liikkeestä. Sellainen paha kutina, että heitin sen viimeisenkin kirkkaan visiirin edellisen muuton yhteydessä roskiin. Vikatikki. Jos sellaista ei tähän hätään löydy, menee suunnitelmat melko tavalla uusiksi; joko ajetaan vain valoisaan aikaan tai sitten ei oteta prätkää lainkaan.
Ihan ihkaoikea loma. Tämä on jännää. Ole nähnyt niin monena yönä moottoripyöräunia, että tulee kyllä parku jos homma menee reisille yhden typerän visiirin takia. No mutta. Eihän se mene.
Postiluukusta molahti lattialle ruskea kirjekuori pullollaan valokuvia. Kuvamestareiden digikuvapalvelu on vielä alkumetreillään, mutta noiden kehityskoneet ovat kyllä ensiluokkaisia. Kerrassaan hämmästyin kuinka hyviä valokuvia tavallisista digikuvista voikaan saada. Ja mikä parasta - ne voi tilata suoraan netistä.</mainos>
Vietin jonkun hölmön tappelun vuoksi edellisyön kylppärin lattialla. ”Jos sä et haluu mua sun viereen, ni en mä sit haluu tähän jäädäkään.” Pimeys oli mukavaa, lattia ei. Onneksi meillä on ollut tapana sopia riitamme varsin nopeasti. Kyse on melkein aina siitä, että kahden jääräpään egot kolisevat yhteen. Tragikomiikkaa ei tästä elosta puutu.
Mukavaa kun lämpöönkin näemmä tottuu. Viettäisin päiväni mieluummin ulkona, mutta tunnun aina jämähtävän töiden ääreen juuri siihen aikaan kun ilma on parhaimmillaan. Kaipaan merelle. Pitäis hommaa joku pieni paatti. Ehdottomasti purtsari.
Jotenkin
kevyt olo. Vaikka murheiden määrä tuntuukin olevan vakio, nyt
ei kuitenkaan tunnu olevan yhtään liian ahdistavaa ajatusta mielessä.
Laurakin kuulostaa päivä päivältä eloisammalta ja
uusi hoitoputki kannustaa katsomaan vähän pidemmällekin kuin
päivän tai kaksi kerrallaan. Ei voi kuin olla kiitollinen Suomen
terveydenhuoltojärjestelmästä, joka joskus näyttää
jopa toimivan.
Käytiin eilen Tiinan kanssa äidin luona syömässä maukasta kotiruokaa. Viikon kohokohta kun saa kerrankin vatsansa täyteen. Samassa rytäkässä otettiin kuvia 50-vuotisjuhlien kiitoskortteja varten.
Poriin on tulossa Jazz-viikonlopuksi yllättävän paljon tuttuja tänä vuonna. Jamiroquai houkuttelee. Onneksi on jo liput, ei tarvitse hätäillä. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, tämän kesän jazzarit muistetaan vielä pitkään.
Vielä kun jaksaisi ajatella nämä lauseet virkkeiksi.
Oli aika kummallinen yö. Hourailin ties mitä. Välillä kuuma, välillä kylmä. Olin litkinyt niin paljon mustaherukkamehua, että piti käydä kolmesti kusella. Puoliksi valveilla olevan ajatukset sekoittuivat uniin, tuoden mukanaan mitä kummallisempia kohtauksia jo ennestäänkin kummallisiin uniin.
En loppujen lopuksi saanut nukuttua paljoakaan. Luovutin päänsärylle muutaman tunnin jälkeen ja istuin tutulle paikalle tuijottamaan näitä näyttöjä. Poikkeuksellisen vittumainen flunssa.
Ruisrokkiin sunnuntaiksi. Siinä missä Provinssi oli Tiinalle iso juttu, ruisrääkki on mulle. Paljon ystäviä, paljon muistoja, paljon kokemuksia. Sunnuntaiksi keräilen odotuksia myös todella laadukkaasta musiikista ja hyvästä säästä. Tiedotteet lupaavat samanlaista suhmuraa kuin monena vuonna aikaisemminkin, toivottavasti ovat väärässä.
Kuin tottumuksesta kirjoitin päivämäärän kohdalle edellisestä seuraavan, tiistain. Mutta sehän meni jo. Samaten kävi keskiviikolle. Ja itseasiassa tämä torstaikin ehti jo menemään. Ei tällaiseen voi koskaan tottua.
Eilen,
siis keskiviikkona, lähdettiin kaupungille juhlistamaan Sepon 26-v synttäreitä.
Olin hommannut itselleni edeltävänä iltana kipeän kurkun,
mutta se ei tuntunut hirveästi menoa haittaavan. Ilta meni itseasiassa
tosi hienosti. Oli hauskaa.
Tänään tuli lievä morkkis kun en saanut koko yönä nukuttua juurikaan ja kun viimein heräsin, kurkusta kuului vain pihinää ja korinaa. Oma moka. Tupakansavulle altistuminen on polttanut ääneni useammin kuin kerran. Siihen kun vielä lisää baarissa huutamista ja vähän alkoholia niin lopputulosta ei tarvitse hämmästellä.
Tässä keväässä ei ole ollut mitään mitä joskus kuvittelin. Aina sitä haluaisi uskoa kaikkeen kivaan ja hyvään. ”Kun pääsen kouluun, mulla ei muuta olekaan kuin aikaa.” Niin. Aikaa tehdä koulutöitä ja harmitella miksi niiltä jää niin vähän aikaa rakastumiselle.
Nousin ylös keskellä yötä, otin tyynyn kainaloon, kastelin pyyhkeen vedellä ja menin saunan lauteille nukkumaan. Mukavan pimeää ja märkä pyyhe iholla viilensi kuuman kesäyön siedettäväksi. Huomasin hetken päästä miettiväni tuntuuko laiteilla nukkuminen ikävältä siksi, että lauteet olivat helvetin epämukava alusta nukkua, vaiko siksi, etten saanutkaan koskettaa rakastani kättä ojentamalla. En keksinyt vastausta.
Vaan kun muutamaa tuntia myöhemmin päänsärky oli hellittänyt ja olo vähemmän tukala kömmin takaisin sänkyyn, tiesin. Se harmonia jota olen jo niin pitkään kaivannut, lepää nyt vierelläni öisin. Suutelee aamuisin ja hymyilee aina kun tuntuu etten jaksa. Jaksan.
Nyt jaksan.
Löysin taas logeista viittauksia tänne sivuilta, joissa Arkea mainostetaan blogina. En tiedä kumpi on pahempaa; Arjen rinnastaminen blogiin vai koko Unessa.net -sivuston tituleeraaminen blogiksi. Weblog on oman käsitykseni mukaan hyvin eri asia kuin käsin toimitettu ja hyvin vapaamuotoinen sivusto. Se, että jotain koneen muokkaamaa rinnastetaan omaan käsityöhön, ei tunnu hyvältä. Kyse on lähinnä periaatteesta. Asiaa pitkään pohdiskelleena lähetin tänään samikille meiliä. Arki on nyt poistettu Pinserin Blogilistalta.
Menneitä
:
Kesäkuu > Toukokuu
> Huhtikuu >
Maaliskuu > Helmikuu
>Tammikuu > Joulukuu
Lähetä palautetta! tai jupise Satumaahan! :)